[MinnaV]

Kiikareista

Kertokaapa tietämättömälle, mitä eroa on noiden eri kiikareiden välillä!
Hieman nolottaa kysyä tällaista, kun on puolisen vuosisataa lintuja
kiikaroinut, eikä vielä tiedä tuollaista .
Nytkin meillä on kertynyt reilu puoli tusinaa erilaisia "halpoja" kiikareita.
Vanhin on isältäni perimä, jolla ikää on varmaan noin 50 vuotta.
Useimmat niistä ovat kuitenkin vain tuollaisa alle sadan euron kiikareita.
Näyttää noissa esitteissä ja mainoksissa olevan hyvinkin kalliita laitteita.
Näkeekö niillä sitten tosiaankin niin paljo paremmin, vai mikä niissä
oikein maksaa ?

[Manu]

kiikareista

kiikarin valovoima ja optinen tarkkuus eli samat asiat kuin kameroissa. Hyvä lähtökohta on , että halvalla ei hyvää saa. Nopea arviointi on se, että mitä enemmän putken molemmat päät muistuttavat toisiaan eli ovat lähellä toistensa kokoa, ollaan superluokassa. Mitä pienempi on silmiin tuleva pää, sen pienempi näkökenttä ja valovoimakin kärsii.

Itsellä on vain karvalakkimalleja ja voin sanoa että Tallinnan toreilta ei laatua hankita. Huvikseni kokeilin myös Liedlin kiikaria kun se oli alennuksessa jotain parikymppiä ja ajattelin että en mitään menetäkään.

Toistaiseksi se on ollut enemmän kuin hyvä. Kolauksistahan nämä laitteet eivät pidä, koska kuvaa taittavat peilit helposti irtoilevat sisältä ja kiikari on mennyttä.

[Pepi]

Hinta nousee laadun mukana niin kuin muussakin optiikassa. Laadukkaan tuotteen parantaminen on paljon kalliimpaa kuin keskinkertaisen. Siksi hinta nousee laatutuotteissa hyvin jyrkästi.

Osa laadusta on tosiaan sitä, että niillä näkee paremmin. Kuinka paljon paremmin, sen voi arvioida vain katsoja itse. Paremmin näkemiseen vaikuttavat terävyys, kontrastintoisto, valovoima jne. Yksi huomionarvoinen asia on lyhin tarkennusetäisyys.

Parempi optiikka koteloidaan yleensä paremmin: mekaaninen ja sään kestävyys, säätöjen toiminta ja muu käsiteltävyys. Siitä tulee lisää hintaa.

Jonkin verran hintaa tulee myös tunnetusta merkistä, mutta sen takana on todellistakin: omaa tuotekehitystä ja sen tuomaa osaamista, hyvä laadun tekemisen perinne jne.

Kuvanvakaajat ja muu ominaisuuksien lisääminen ovat asia erikseen, niillä hinta nousee vielä.

[tintti]

Minä ainakin taittovirheisine silmineni olen aina kärsinyt kiikareiden hankalasta käytöstä. Aina pitää katsoa toinen silmä kiinni, että jotain edes näkee. Sain taannoin kuitenkin lahjaksi kalliimmat kiikarit ja - ah sitä ihanuutta- nyt pystyn katsomaan kiikareilla niinkuin ihmiset, molemmat silmät auki. Se oli minulle suurin ja silmiinpistävin ero halvan ja kalliin välillä.

[Manu]

[Pepi]

Voi se toisen silmän erillissäätö olla objektiivin puoleisessakin päässä, kuten minun kiikareissani. Ja joissakin säädetään vain okulaareja erikseen, mutta ne ovat tosi hankalakäyttöisiä.

Jos toisen silmän tasaussäätöä ei ole tai jos etäisyyssäätö puuttuu kokonaan, kiikari on lelu. Jos näkösäteet eivät ole yhdensuuntaiset, kiikari on rikki.

[mustamörsky]

[tintti]

Kyllä minä edelleenkin väitän, että taittovirheen ja karsastuksen kanssa on toisilla kiikareilla vaikeampi katsoa kuin toisilla. Minun halpisversiollani ei nähnyt molemmilla silmillä katsoen vaikka kuinka olisi säätänyt. Mustaksi meni näkökenttä aina vaan. Toiset kyllä, harittamattomat, näkivät niillä ihan ok.

Näillä Minoltan kiikareilla ei tule ongelmaa näkemisen kanssa vaikka säädöt olisi miten, toisen silmän tasaussäädötkin. Ei mene näkökenttä mustaksi, ei mene.

Mene sitten ja tiedä oliko vanhoissa jotain vikaa. Mutta näillä näkyy, enkä pois antaisi. Suljenpa nyt suuren suuni.

[Pepi]

Automaattitarkenteisia kiikareita ei ole. Ne ovat kiinteätarkenteisia, joten niitä ei voi tarkentaa lainkaan. Monet merikiikarit ovat sellaisia, koska niiden rakenne on vesitiivis, usein typpitäytteinen ja tarkennuksen rakentaminen sellaiseen on hyvin kallista. Ne toimivat normaalinäköisellä, kun katsellaan kauas niin kuin merellä tehdään. Niiden optiikkakin on usein ihan laatuun käypä.

Luonnonharrastajan kiikariksi kiinteätarkenteisesta ei ole, koska maastossa kiikaroidaan hyvinkin lähelle. Pidän omien kiikarieni lyhintä tarkennusetäisyyttä 2,5 metriä käyttökelpoisena, mutta usein kaipaisin lyhempääkin. Etäisyyssäädön puutteessa ei myöskään voi korjata edes perustaittovirhettä (lievä liki- tai pitkänäkö), vaan kiikareihinkin joutuu tihrustamaan silmälasien kanssa.

[Junssi]

Väittäisin

että perusluonnontarkkailija kyllä pärjää siinä 100 euron kiikareilla.
Asiaanpaneutuja pistää nollan perään, ja totta, kyllä saa valovoimaa
ja tiiviyttä jne.

Itse olen pärjännyt vuodesta 1974 lintujen kanssa Panoran 10 x 50
kiikareilla, sellainen perusporrasprismakiikari. Suurennushan ei
käsivaralta tuon enempää juuri voi olla, mutta silloin nouseekin
suomalainen keksintö eli staijauskeppi omaan arvoonsa. Jaksaa
katsella kun ei tarvitse käsiä koholla pitää, se on kuvanvakaaja
helpommasta ja halvemmasta päästä.

Lämpöväreily aiheuttaa näin keväällä helposti omat ongelmansa,
siinä ei sitten paljoa optiikka auta. Kuten ei myöskään siinä jos
linnut vain kuuluvat mutta ei näy. Vedin tänään alkeistasoisen
lintukierroksen Paraisten Lenholmissa. Varsin moni tosiaan
paljasti itsensä vain ääntelyllään. Uuttukyyhkyt uu-huttivat jossain
kauempana, mustapääkerttua yritin viheltää lähemmä, mutta tämä
yksilö ei tullut. Puukiipijä lauloi, mutten löytänyt silmiini, istui varmaan
paikallaan rungon toispuolella siitä missä itse olin, jne.

Kokeilemalla selviää mikä itselle parhaiten sopii. Kannattaa aloittaa
halvemmasta, kunhan ei iiihan leluun sorru. Ja oppia käyttämään varmasti
ja nopeasti omiaan. Jos siis lintuja tarkkailee - voihan niillä paljon
muutakin katsella. Tilanne tulee usein nopeasti, tipu pitää saada
nopeasti kiikareihin ja saada tarkennettua sanoisko refleksinomaisesti.
Harjoittelua vaatii. Nyt on todella oiva aika, lintuja on tullut paljon
ja koko ajan tulee lisää, päivittäin. Ja muuta luontoa tulee siinä ohessa
katseltua, kevätkukat täällä mukavassa loistossa, päivän parhaana itselle
keltavuokko - niitä on Paraisilla paikoin runsaasti.

Niin, nuo omat kiikarini maksoivat 175 silloista markkaa. Ei ihan
lelut, lähinnä keskinkertaiset tasoltaan. Mutta sopivat oikein hyvin
tällaiselle lähinnä nykyisin sunnuntairetkeilijälle.

[Karwin]

Hyvä & halpa...

[MinnaV]

Uusi kiikari

Kuinkas sattuikaan ? Siilä välin kun kyselin täällä noista kiikareista,
mies oli käväissyt työmatkallaan ostamassa uuden kiikarin itselleen,
vaikkei meillä ole ollut mitään puhetta sellaisen hankinnasta.
Liekkö sitten ollut telepatiaa vai vain huutava tarve sellaisesta ???
Illalla oli sitten pakko lähteä kokeilemaan sitä eräälle lintujärvelle. ja
todella hyvä oli, kun heti nähtiin yli muuttavat isot alli- ja mustalintuparvet
(vieläpä elämämme ensimmäiset..kylläkin asiantuntijan vihjeestä ).
Saimme vielä seurata kaulushaikaran tepastelua ja töräyttelyä ranta
ruovikossa ja rannalla kaartelevaa sinisuohaukkakoirasta.
Ne kyllä näkyivät vanhallakin kiikarillanikin .
MUTTA...tuo uusi hankinta on Nikon Action Binoculars 7x50CF.
Oli maksanut tarjouksessa 99€. Tosi hyvältä vaikuttaa: laaja näkökenttä,
helppo tarkentaa ym. Sillä oli jotenki tosi helppo katsella. Tekis kyllä
mieli kovasti itselleki hankkia samanlainen, kun vain raskis .
Takuuaikakin näyttää olevan kuitin mukaan 300 kk ! Onkohan se?
Onko muilla kokemusta tuosta kiikarista?

[Junssi]

Re: Uusi kiikari

No, sanotaan näin että Nikonin pitäisi kyllä olla laatumerkki,
eikä tuonhintainen ole ihan lelu. Ja jos se hyvältä tuntuu katsoessa
niin se sitten on. Käyttökestävyys sitten jää nähtäväksi, onhan
siinä muutama liikkuva osa.

Pieni varovaisuuteni siksi, kun nykymaailmassa ei välttämättä
vanhat arviot päde enää. Hyväkin merkki on voinut välillä eksyä
siirtämään tuotantoa halpamaihin ja seuraukset olleet huonoja.
Tulee mieleen Abu - joka lapsuudessani oli kyllä laadun tae.
Sain Abumatic 120 -umpikelani vuonna 1968, ja silloin se maksoi
45 silloista markkaa. Pikkuveljelle ostettiin Daiwa, en merkkiä
muista, mutta hinta puolet, 25 mk. Silloin ekan kerran tajusin
että halpa voi tosiaan olla halpa ja huono. Sen rattaat oli kyllä
tehty jostain ties mistä, kela levisi ihan eka viikkojen aikana!
Sitten ostettiin tuo 120 pikkuveljellekin. Isoveli joka oli käyttänyt
vanhaa hyrräkelaa sai omansa seuraavana vuonna, hinta oli noussut 50 penniä.

Noista kolmesta yksi on poissa pelistä, sen jalka katkesi siihen jossain
kolhussa tulleen hiusmurtuman petettyä, mutta neljännesvuosisata
siihen meni. Muut kaksi ovat YHÄ käytössä, narrailen ahveniani toisella
useimmin liukukohovirityksellä, ja toinen on aina valmiina vieheen kera
kenen tahansa kokeilla.

Vavatkin on sitten sitä samaa kaliiberia, ei mitään senkään ajan
huippuhintaisia, vaan niin ovat kestäneet. Abu 82 muistaakseni on
omani, musta täyteinen kahdenkädenvapa, jatkuvassa käytössä
vuodesta 1974 lähtien.

Välillä Abu sitten siirsi tuotantoaan johonkin halpamaihin,
ja laatu kuulemma kärsi pahan kolauksen ja samaten maine
kuulemma ovat siitä viisastuneet, mutta en ole tullut kokeilleeksi
onko vanha laatu saavutettu. Itse kun pärjään noilla vanhoilla!

[Apena]

Kiikari

Kunnon kiikarissa on siisti ja tasainen valokiekko lähtöpupillissa, kun otat kiikarin käteen ja ojennat käden suoraksi ja katsot lähtöpupilleihin niin valokiekko on näkyvissä. Jos lähtöpupillia kiertää harmaat segmentit, se kertoo että kiikari on halpakiikari ja että kiikarissa on liian pienet prismat jotka eivät pysty kuljettamaan valoa okulaaripäähän. Lähtöpupillin koko kertoo sen valokimpun koon joka tulee ihmissilmään. Päiväkäyttöön soveltuu esim. 9x25 kiikari, jolloin lähtöpupillin koko on 2,9mm. Tavanomainen 7x50 kiikari on päiväkäyttöön liian kirkas koska lähtöpupillin halkaisija on 7,1mm. Nuoren ihmisen silmä laajenee pimeässä n 7 m/m asti, päiväsaikaan pupilli pienenee alle 2 m/m. Lähtöpupillin halkaisijan saat selville jakamalla objektiivin halkaisijan kiikarin suurennoksella, esim 9x25 kiikarin lähtöpupillin halkaisija on 2,8 m/m. Itselläni on ollut lähes kymmenen vuotta Pentax UFC 8x21 K1. Siinä on lähtöpupilli 2,6 m/m, ja olen siihen ollut erittäin tyytyväinen.

[Pepi]

Re: Kiikari